Tarinat tallityöntekijän arkipäivistä jatkuvat taas!
Tällä kertaa vuorossa on vähän hienompi paikka, jossa olin 1,5 viikkoa koeajalla, jos jäisin ko. paikkaan töihin. Ikävä kyllä talli oli mun makuun liian iso ja koska olen melko kielirajoitteinen, ei ruotsinkieli taittunut yhtään, enkä oikein päässyt missään vaiheessa meininkiin mukaan.
Vaikka meitä olikin kaksi työntekijää, ainakin mulle (yli vuoden tauko tallihommista) yli 20 hevosen hoitaminen ja vastuun kantaminen oli rankkaa. Tykkäsin kyllä siivota karsinoita ja kantaa vesiä, mutta kaikista tylsintä oli hevosten vieminen tarhaan ja sieltä hakeminen.
Nykyään mun tietääkseni tämä talli ei ole enää saman yrittäjän hallinnassa, vaan muuttunut täysin yksityistalliksi.
Info
- tallissa noin 40 hevosta
- yksi iso talli, jossa kolme käytävää ja lisäksi kahden hevosen parakkitalli sekä kahdeksan (?) ulkokarsinaa
- oikein hienot tilat, kenttä ja maneesi
- hevoskasvatusta, ratsastustunteja ja tallipaikkoja yksityisille
- työaika 7-15
Päiväjärjestys
7.00 - kaikille hevosille heinät ja kaurat
8.30 - hevoset puretaan pinteleistä, loimitetaan & suojitetaan ja kuljetetaan pareittain pihalle
10.00 - karsinoiden siivousta ja purutusta
12.00 - päiväheinien haku ja jako tarhoihin
13.00 - vesien kantoa, pihojen haravointia ja käytävien lakaisua
14.00 - aletaan ottamaan hevosia sisälle
15.00 - loimet kuivaushuoneeseen, mahdolliset pintelit jalkoihin, työpäivä päättyy
Päivä tallilla
Sain asua kivassa pikkumökissä (leiritalo) ihan tallin pihapiirissä ja keittiön ikkunasta laskeutui ihana näköala lähimmille tarhoille.
Yksi aamu tassuttelin talliin ja yksityishevosten käytävällä mua odotti melkoinen sotku: yksi tuntiponeista oli murtautunut ulos karsinastaan ja kipittänyt toiselle puolelle tallia syömään kauroja laarista. Onneksi kyseinen poni oli kiltti, eikä ollut saanut paljoa sotkua aikaan. Talutin sen takaisin omaan karsinaansa ja se sai jäädä päivän ajaksi sisälle tarkkailuun ähkyn varalta.
Normaali aamupäivä alkoi yleensä rauhallisissa merkeissä, kun toinenkin harjoittelija löysi paikalle. Aloitimme nakkaamalla illalla karsinoiden eteen laitetut heinät hevosille ja sen jälkeen lähdettiinkin kaurakärryllä liikkeelle. Suurimmalla osalla yksityishevosista oli vaikka mitä purkkeja ja purnukoita, joista niitä pitäisi syöttää, mutta helpotukseksi omistajat tekivät itse hevostensa ruoat valmiiksi.
Kun hevoset söivät murkinoitaan hartaasti nautiskellen, oli vuorossa loimien ja tarhasuojien etsintää. On suorastaan helvetistä, kun kymmenellä hevosella on se WeatherBeetan sininen sadeloimi, eikä yhdessäkään lue nimeä! Sitten kuunnellaan valituksia siitä, että mamman mussukalla oli väärä loimi päällä... Huokaus. Tämä ongelma on useilla talleilla.
Kun edes osa loimista oli löytynyt, alettiin kerimään yöpinteleitä pois koivista ja nappailemaan talliloimia pois päältä. Muutama hevonen oli "ärtsykabumtsi"-mieltä loimen laitosta, mutta jumankauta mua ei purra eikä potkita, kun olen töissä. Ei siinä viidessä minuutista hevosta kohden ole aikaa sitoa hevosta kiinni loimituksen ajaksi, vaan se takki on heitettävä niskaan, vaikka se kopukka pyörisi ympyrää karsinassaan.
Musta olisi ihan ylihienoa, jos omistajat jaksaisivat itsekin laittaa niitä loimia ja ottaa pois, jotta hevonen tottuisi loimittamiseen, eikä kouluttamista jätettäisi tallityöntekijän harteille!
Myös turhat tarhasuojat teettävät lisätyötä, varsinkin jos ne aina viedään hevosen harjalaatikkoon, jota saa etsiä parhaimmassa tapauksessa jopa aivan toiselta puolelta tallia... Jos niitä suojia on pakko käyttää, älkää laittako niitä tarroja kiinni, koska niidenkin aukominen vie aikaa. Etenkin metallisoljellisten mallien.
Koska hevosia oli monta, työaika rajallinen ja työntekijöitä vain kaksi, oli hevoset vietävä aina pareittain pihalle. Parhaassa tapauksessa mulla oli kaksi vuotiasta varsaa käsipuolessa, jotka molemmat yrittivät kulkea eri suuntiin. Kun toinen halusi pitää kakkatauon matkalla tarhaan, toinen sitten päätti säikkyä viereen hypännyttä lintua. Multa pääsi harjoittelun aikana vain kerran hevonen irti, silloin talutin tammaa ja maitovarsaa samaan aikaan.
Karsinoiden siivous oli leppoisaa, kun sai kuunnella musiikkia. Turvekuivituksen kätevä puoli on, kun pohjalle saa jättää pienen patjan.
Turpeen haku oli melko tylsää, koska sitä piti lähteä hakemaan sellaisen melko korkean mäen päältä ja eräänä päivänä satoi vettä & tuuli suoraan päin, eli sain "kivan" turvekuorrutuksen päälleni! :D
Melkein joka päivä toinen työntekijä haki ja jakoi päiväheinät, jolloin itse sain jatkaa karsinoiden putsausta. Välillä piti myös vesikuppeja puunata, mikäli aikaa jäi.
Ulkokarsinoiden edustat haravoitiin joka päivä, samoin ovien edustat. Käytävät lakaistiin aina karsinoiden siivouksen ja purutuksen jälkeen.
Näin tallityöntekijän näkökulmasta pieni vinkki kaikille yksityishevosten omistajille ja hoitajille: siivotkaa kaikki pintelit ja harjapakit pois ovien edestä ja viekää ne sinne, missä niiden oikea paikka on. Voitte uskoa, miten ÄRSYTTÄVÄÄ on nostella ne levälleen jätetyt pintelit ylös keskeltä lattiaa, jotta saisi lakaista rauhassa! Kun tallin säännöissä lukee, että käytävät eivät ole tavaroiden säilytystä varten, niin niitä sääntöjä totellaan sitten.
Hevoset ovat kyseisellä tallilla vain puolipäivätarhauksessa, eli ne ovat ulkona noin 9-14 välisen ajan. Meitä harjoittelijoita oli päivällä kaksi ja illalla yksi, joten 40 hevosen sisään tuominen yksin kestäisi monta tuntia. Tästä syystä hevosten on parempi olla ulkona vain puolet päivästä.
Jälleen raahataan hevoset pareittain sisälle, otetaan päällimmäiset loimet ja suojat pois, heitetään talliloimi tilalle ja osalle pintelit jalkaan. Asetellaan märät takit kuivumaan, mikäli tilaa löytyy ja viimein työpäivä päättyykin.
Mikäli osa hevosista eivät ole yhteistyöhaluisia, työaika saattaa venähtää puolikin tuntia yli... Eipä se paljoa merkkaa, jos tallin pihapiirissä asuu, eikä illalle ole muita suunnitelmia.
Virallisen työajan ulkopuolella sain ratsastella mm. tuntihevosia, jotka eivät osallistuneet kyseisenä iltana ratsastustunneille.
Pääsinpä myös tosi hienon Masterilaisen tamman selkään, jolla oli elastisimmat liikkeet ikinä! Harjoitusravissa istuminen oli yhtä tuskaa, mutta laukka oli fantastinen. Antaisin melkein mitä vain, että pääsisin ratsastamaan uudestaan yhtä pitkälle koulutetulla hevosella!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti