Kouluratsastus - kuninkaiden laji

Kouluratsastusta pidetään kaiken ratsastuksen perustana ja jonkintasoinen kouluratsastusharjoittelu onkin osa lähes jokaisen ratsukon työskentelyä. Kouluratsastuksen tavoitteena on tehdä hevosesta "joustava, irtonainen ja notkea sekä toisaalta luottavainen, tarkkaavainen ja eteenpäinpyrkivä niin, että se on miellyttävä ratsastaa". Näiden tavoitteiden kannalta on tärkeää, että hevonen käyttää liikkuessaan koko lihaksistoaan oikeaoppisesti kantaen suurimman osan painosta takajaloillaan. Kouluratsastusliikkeet eivät näyttävyydestään huolimatta ole itsetarkoituksellisia "temppuja" vaan näihin tavoitteisiin nähden hyödyllisiä harjoituksia. Oikein suoritettuina ne myös osoittavat, että tavoitteisiin on päästy.

Kuvassa eestinhevostamma Ammi painamassa kuolainta vastaan ja eestinhevosruuna Eküü (RIP) ja minä KN-special seuranmestaruuksissa 2007 Tortolan talleilla.

Olen viettänyt monta pitkää iltaa miettien, miten musta lopulta tulikin kouluratsastaja, vaikka tykkäsin nuorempana hypätä esteitä ja laukata mahdollisimman kovaa. Nyt sen tilalle on tullut täydellisyyden tavoittelu sekä tavallisiin liikkeisiin keskittyminen.
Kouluratsastushan on lajina melkoista nipottamista. Volttien ja ympyröiden on oltava symmetrisiä ja suorituksen oltava tasainen, mikäli haluaa saada arvostelussa hyvät pisteet.
Pienissä luokissa esteillä tyylillä ei ole niin väliä, kunhan pysyy selässä, eikä puomit kolise. Olen sitä mieltä, että varsinkin ratsastuskoulujen estekisoissa tulisi olla enemmän tyyliarvosteluja, eikä keskityttäisi pelkästään ajan ratsastamiseen.

Siisti ja eleetön ratsastus on hevosen kannalta paras valinta. Hyvin ratsastettu on puoliksi tehty.

Sezons rentona & kuolaimesta irrottelua Tahtan kanssa

Mitä kouluratsastus on minulle?

Se on hevosen jumppaamista, tärkeää perusratsastusta ja ennenkaikkea harmoniaa hevosen ja ratsastajan välillä.
Mulle on alusta asti tärkeää, että hevonen kulkee rentona ennen kokoamista vaativia liikkeitä. Ratsastustunneilla sitä on vähän vaikea tavoitella, kun pitää keskittyä samalla muihin ratsukoihin ja annettuihin tehtäviin.

Jos vain olisi mahdollista, ratsastaisin alkuravit melko pitkällä ohjalla, samalla hevosta eteen-alas venyttäen. Toisilla ratsastuskoulun hevosilla se on hankalaa, koska ne ovat jäykkiä ja tottuneet kulkemaan säästellen itseään.

Tahta Kouvolan hevoskeskuksella kisoissa, luokkana HeB:0
Ravia ja kuolaimesta irroittelua tallitiellä

Koulunvääntöä turvekuopalla. Hevonen ei käytä selkäänsä ja hangoittelee edestä vastaan. Tahtalla oli tapana kulkea suu hieman auki, vaikka sitä ratsastaisi kuolaimettomalla.

Miksi juuri kouluratsastus?

Olen ollut aina hieman arka suurien esteiden suhteen ja radalla tarvittava vauhti pelottaa joskus.
Mulle on ollut aina tärkeintä oma istunta ja sen vaikutus hevoseen. Olen saanut kehuja hyvästä perusistunnasta, mutta vatkaavat jalat ja niskaan painuva katse pilaavat usein senkin ilon.

Uskon, että "levottomat jalat"-syndrooman saisi korjattua ihan jo sillä, että pääsisin ratsastamaan itselleni sopivan kokoisella hevosella. Kun pituutta on kertynyt huimat 185 cm, olisi hevosenkin oltava säkäkorkeudeltaan noin 165 cm tai massiivinen rungoltaan.

Koulutreeniä Tahtalla vuonna 2007 Elinan silmien alla

Tuntihevoset ja kouluratsastus

Eniten tykkään ratsastaa suurilla, massiivisilla hevosilla, joilla on kuitenkin kolme hyvää askellajia. Esimerkiksi osa tuntihevosista on tälläisiä.
Ratsastuskoulun hevoset ovat alkuun noin HeB-tasoiselle ratsastajalle riittäviä, mutta kun aletaan siirtyä aluetasolta kansallisiin, on vain karu tosiasia, että harvan tallin hevoskalustosta löytyy sellaisia liitokavioita.

Helpossa A'ssa kokoamisaste on vahvempi kuin B'ssä, jossa saa jonkin verran anteeksi hetkittäisiä kuolaimen alle valahtamisia. Usea tuntihevonen hallitsee (tai pitäisi hallita) varmasti pohkeenväistöt, keskiaskellajit, takaosakäännökset, vastalaukan ja laukanvaihdon käynnin kautta, mutta hevosen on kuljettava koko ajan käyttäen selkäänsä, eikä vain kaula kaarella.
A-ratojen yleisvaikutelmassa arvostelun kohteena ovat mm. askellajien vapaus ja säännöllisyys, lennokkuus (selän jäntevyys & takaosan työskentely) sekä kuuliaisuus.

Suomenhevostamma Ulla-Maria talvisella koulutunnilla (harjoituksena takaosan väistättäminen ympyrällä) ja Liguster 4vee

Oman tason arviointi

Useat ratsastajat ikävä kyllä usein yliarvioivat omat ratsastustaitonsa. Se, että osaat laukanvaihdon, lisätyt askellajit sekä ravipohkeenväistöt, ei tee sinusta vaativan tason kouluratsastajaa.
Minäkin pystyn suorittamaan kyseiset liikkeet melkeinpä millä tahansa hevosella yksittäin, mutta kun ne pitäisi suorittaa rytmissä ja peräkkäin tuomarin silmien alla, ei olekkaan niin helppoa kuin luulisi.
Ylpeänä voin sanoa, että olen vahva Helppo C-tasoinen ratsastaja, joka on saanut hyväksyttyjä tuloksia myös HeB-radoilta, mutta en silti tarpeeksi suuria prosentteja pystyäkseni leijailemaan sillä. ;)

Kun prosentit alkavat pysyvästi ylittämään 65%, voi alkaa jo sanomaan, että on kyseisellä tasolla. Minulla on kaksi HeC-tulosta yli 60% ja yksi HeB 59%, eli en uskalla vielä sanoa olevani B-tasoinen, vaikka kyseisen radan asiat sujuvat yksittäin melko hyvin.

Opeian kanssa kolmikaarisen kiemurauran treenausta

Parhaat ratsastamani kouluhevoset

puoliveritamma Rio Carneval - mageimmat liikkeet ikinä! Ehdin ratsastella tällä pari kertaa viikon aikana, eikä kyllä jättänyt kylmäksi. Meillä oli ensimmäisellä ratsastuksella vähän ongelmia, kun tamma säikähti jotain ja sen niska osui mun naamaan.. Melko elastinen humma!

tilastotamma Opeia - Pöljää en välttämättä täysin kouluhevoseksi laskisi, kun pomppuakin löytyy. Loppupeleissä todella hieno, kun malttoi rauhoittua eikä keksinyt omia pomppujuttujaan. Kahdet koulukisat taidettiin (?) käydä, joista toisista irtosi voitto ja aikaisemmista neljäs sija.

puoliveriruuna Tahta - maailman paras humma! Jos meillä olisi ollut alusta lähtien kenttä käytössä, niin olisin varmaan vain hinkuttanut koulua. ;D
Pullalla oli ehkä maailman helpoimmat liikkeet istua, mutta varjopuolina oli mm. jäykkyys ja venymättömyys. Ihan kivoja pätkiä löytyi, kun jaksoi tarpeeksi taivutella ja hölkätä pitkällä ohjalla.

suomenhevostamma Ulla-Maria - Ulpulla pääsin vääntämään kesäleirien aikana melko monta kertaa. Todella hyvin koulutettu ja herkkä tamma, vaikka valahti välillä melko etupainoiseksi. Tälläisen hevosen haluaisin itselleni!


Muistutan, että ylläoleva teksti on täynnä omia mielipiteitäni, eikä niistä tarvitse suuttua. Blogissa käsiteltävien aiheiden on tarkoitus luoda kehittävää keskustelua ja tuoda muidenkin ajatuksia julki.