Estehyppelöitä vuodelta 2003 Ekku-ponilla. Videolla melko rauhallista menoa, muilla kerroilla mentiin niin kovaa, että pikkuponit jäi jalkoihin. ;)
Musta ei vissiin olekaan mitään muita estevideoita ikinä kuvattu, joten nauttikaa tuosta lyhyestä pätkästä!
Minä ja esteratsastus
Mitä esteratsastukseen tulee, lasken itseni melko aloittelijaksi tai oikeastaan araksi ratsastajaksi. Nuoruudessa uskalsin hypätä melkein millaisella hevosella tahansa, mutta nykyään vaadin alleni varmajalkaisen ja laiskahkon ratsun, mielellään suomenhevosen.
Esteet eivät oikeastaan ikinä ole olleet se mun "juttu", koska olen melko pelokas kovan vauhdin suhteen ja yleensä estetunneilla olen joutunut hyppäämään varmoilla, mutta radalla kuumuvilla hevosilla.
Miksi en ole esteratsastaja?
1. este on minulle maksimikorkeudessa, kun se ylittää 60 cm rajan
2. esteradalla laukka on matkaavoittavaa, enkä esteiden välissä ehdi korjaamaan tempoa, koska keskityn jännittämään seuraavaa hyppyä
3. alitajunnassa noin 5 metriä ennen estettä alan epäröimään ja pelkäämään, että hevonen kieltää tai laukkaa ohi
4. mulla ei ole esteille tarvittavaa tasapainoa
5. kaarteissa pelkään, että pohja pettää alta ja hevonen muksahtaa nurin
6. erikoisesteillä minä jännitän enemmän kuin hevonen :D
Mistä pelko lähti?
Kuten aiemmin jo kerroin, melkein jokaiselle estetunnille olen saanut hevosen, joka hyppää kyllä varmasti, mutta kuumuu melkein pitelemättömäksi radalla.
Mulle unelmien estehevonen olisi todennäköisesti vanha ja romuluinen suomenhevonen, joka löntystelisi polvenkorkuiset "esteet" silmät kiinni ja antaisi kuskin keskittyä rauhassa ohjaamiseen ja jännittämiseen. Se ei turhaan kieltelisi, eikä kiertäisi esteitä, vaan menisi täysin minne käsketään puhisematta turhia!
Osallistuin tosiaan 11-12-vuotiaana Tortolan talleilla estetunneille kaverini kanssa ja usein ratsunani toimi ylläolevassa videossa esiintyvä eestinponiruuna Ekku. Siinä oli todellinen opetusmestari, joka kyllä ylitti esteet, mutta kävi niin pirun kuumana, että siinä oli pikkuplikalla pitelemistä!
Erään tunnin alussa en löytänytkään mistään olympia-kuolaimia, joita ko. ponilla käytettiin hypätessä, joten jouduin lähtemään tunnille kolmipalakuolainten turvin.
Arvata saattoi, ettei se poninpentele minulla pysynyt käsissä, joten vedettiin ympäri maneesia todella kovaa laukkaa ja silloin tällöin hypättiin este, kun sinne sain ponin käännettyä.
Otettiin sitten yksi kielto, josta en tippunut vaan pelästyin todella paljon, enkä olisi enää halunnut hypätä. Koska olin kuitenkin true heppatyttö, en jättänyt tuntia siihen vaan tappelin ponin kanssa loppuun asti ja kotona vasta tajusin, kuinka pahasti siinä holtittomassa menossa olisi saattanut käydä.
Esteet ja nykypäivä
Pääsin vuonna 2006 KT-tallille ratsastusleirille ja ohjelmassa oli tietenkin kaksi estetuntia, jotka pelottivat jo kuukausia ennen leirille lähtöä.
Onneksi paikassa oli mahtava ja tsemppaava opettaja (kiitos Sanna!!), joten päädyin jättimäisen Helmi-tamman selkään ja kentälle, joka oli täynnä esteitä.
Aluksi aloitimme pienistä puomitehtävistä ja hypyistä, lopputunnista ylitimme jo 60 cm okseria!
Vielä yksi estetunti oli jäljellä. Ratsunani toimi jälleen ihanainen Helmi ja sillä kertaa hyppäsimme kahta pystyä ympyrällä ja kolmikaarisella kiemurauralla. Kultainen tamma hyppäsi kaikki esteet, jotka sille osoitti ja näin tämä "puskatäti" pääsi hetkeksi eroon kammostaan. :)
Luottohevosellani Tahtalla uskaltauduin "hyppäämään" parit kavaletit jopa ilman ohjia ja jalustimia, mutta siihen hevoseen saatoinkin luottaa melkein sataprosenttisesti. Isompia esteitä en vanhuksella raaskinut kokeilla.
Viime vuonna löysin itseni estetunnilta, jolla jouduin hyppäämään suomenhevostamma Lyylillä. Lopputuloksen näettekin ylläolevasta kuvasta...
Kammo jäi, enkä taida vähään aikaan ylittää puomiakaan ihan turvallisuussyistä.
Olisipa Tahta vielä täällä, sen avulla pääsisin taatusti eroon tästä pelostani... Jos jonkin hevosen vaikutus oli terapeuttinen, niin sen. On niin kova ikävä papparaista.
Etten vain marise koko tekstin ajan näistä traumoistani, pääsen esittelemään teille mageen brodeerauksen!
Tuo on selkäpuoli mustasta ratsastusliivistä, joka on tosi kivan tuntuinen päällä! Mun pitää saada siitä joku kunnollinen kuva tänne laitettavaksi, kun tänään ei nuo poseeraukset oikein onnistuneet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti